Juha Sipilän toteutumaton ekskursio neulanvaihtopisteeseen

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lähes teki yhden hyvän päätöksen. Sekin tosin jäin vain valitettavasti puheiden tasolle, koska hän ei julistanut lokakuun lopussa maahan kansallista hätätilaa opioidiepidemian johdosta. Trump tyytyi linjaamaan kuolemaa jokaisessa väestöryhmässä kuolemaa niittävän opioidihurrikaanin ”kansalliseksi terveyskriisiksi”. Ongelman hoitoon ei tule uutta rahaa. Puheet eivät taida opioidiongelmavyyhdessä kovin paljoa auttaa, koska muun muassa heroiini ja fentanyyli tappavat sata USA:n asukasta päivittäin. Kaikkiaan huumeiden yliannostukseen kuoli viime vuonna 59 000 amerikkalaista. Helsingin Sanomat teki heinäkuussa reportaasin, jossa kerrottiin koskettavalla tavalla siitä, kuinka Daytonin kaupungin ruumishuoneelta on tila loppunut kesken.

Suomessa tilanne on hiljalleen kärjistynyt pinnan alla, vaikka tilanne ei ole Amerikan mallin mukainen. Ainakaan vielä.  Valvira on tosin ottanut asiaan kantaa jo elokuussa ja tuoreiden THL:n tilastojen mukaan vuonna 2016 päihdehoitoon huumeiden takia hakeutuneiden ihmisten parissa 77 prosenttia oli käyttänyt jotain opioidia, yleisimpänä buprenorfiinia, joka puolestaan tunnetaan erityisesti Subutexina. Vuonna 2000 samainen lukema oli vain hieman yli 30 %. Tuolloin huumekärkisijoilla keikkuivat eritoten kannabis ja stimulantit (mm. amfetamiini), joita oli käyttänyt kumpaistakin noin 50 % huumehoitoon hakeutuneista. On huomattava, että opioidit ovat ensisijainen ongelmapäihde 47% huumehoidossa olevista. Tämä lukema on onneksi laskenut vuodesta 2013, jolloin se oli lähes 60%.

Opioideja käytetään erittäin paljon asiallisesti kliinisessä työssä. Olen itsekin saanut vakaviin, onneksi jo väistyneisiin selkäkipuihin niin oksikodonia kuin kodeiinia. Ja esimerkiksi syöpäsairaiden kipujen kohdalla on huolehdittava lääkityksellä, ettei kipuja ja kärsimystä olisi. Opioideilla on paikkansa ja tarpeensa. Ilman niitä rintasyöpään kuolleen äitini viimeiset päivät olisivat olleet vielä suuremman kärsimyksen täyttämät. Opioideja tarvitaan ja ne ovat olleet (ja tulevat olemaan) siunaus tuskissa oleville ihmisille. Mutta ne ovat myös kaksiteräinen miekka.

Olen USA:n presidentti Donald Trumpista keskimäärin samaa mieltä kuin liberaalit vasemmistolaiset yleensä. Hänen toiminnastaan en paljoa kehuja jakele. Tässä yhdessä asiassa hänen sanansa (joiden yhteydestä ovat toki puuttuneet teot) olivat fiksut. Trump nimittäin kutsui maansa opioidikriisiä kansalliseksi häpeäksi ja tragediaksi. Jos ajattelemme koti-Suomea, milloin olemme kuulleet esimerkiksi pääministeriltämme vastaavia sanoja suomalaisten minkään sortin päihdeongelmista? Vai onko niin, että päihteiden ja vaikkapa nyt opioidien käyttäjät ovat sellaista väkeä, joiden asioita ja tilannetta ei tarvitse käsitellä julkisuudessa valtaapitävien puheissa? Heitä on paljon, esimerkiksi vuonna 2012 tehdyn arvion mukaan Suomessa oli jopa 15000 opioidien väärinkäyttäjää. Kaikkiaan määrättyjen opioidien määrä on kasvanut – mietojen opioidilääkkeiden (mm. kodeiini) osalta määrä on kymmenkertaistunut 25 vuodessa.

Sinällään en usko, että yksi (tai useampikaan) Juha Sipilän (tai muunkaan poliitikon) puheenvuoro huumeongelmista poistaisi kyseistä probleemaa maastamme. Mutta erittäin tervetullutta olisi, että maassamme puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin näistä asioista. Tämä johtuu siitä, että syvimmällä päihdesuossa olevat ihmiset ovat niitä, joiden on hankala saada omaa ääntään kuuluviin. Eikä pääministerikään ole tainnut kovin oma-aloitteisesti hakeutua vierailuille esimerkiksi neulanvaihtopisteisiin. Tervetullut varmasti olisi, jos osoittaisi mielenkiintoa asiaan.

On siis kaiken kaikkiaan niin, että huumeongelmista kärsivien ihmisten ja heidän läheistensä tulevaisuus edellyttäisi sitä, että asia nostettaisiin vahvemmin esiin. Huumehoidon asiakkaista esimerkiksi 12 prosenttia elää alaikäisen lapsen kanssa. Siksikin Suomessakin olisi myös valtaapitävien tahoilta puhuttava enemmän päihdepuolen ongelmista. Hurskaasti voi todeta, että edes lasten vuoksi.

Suomalaisen huumehoitojen kokonaisvaltaiseen uudelleen tarkasteluun olisi erinomainen mahdollisuus sote-uudistuksen yhteydessä. Esimerkiksi narkomaanien terveyden kannalta tärkeiden neulanvaihtopisteiden toimintaan olisi hyvä etsiä parhaat mahdolliset käytännöt maassamme kaikkialle toimiviksi. Tampereella ne ovat auki päivittäin ja lisäksi siellä tehdään etsivää katutyötä. Kotikaupungissani Oulussa samaiset pisteet ovat auki vain yhteensä kolme tuntia viikossa. Suonensisäisten huumeiden käyttäjien elämä on monesti yhtä kaaosta. Silloin ei ole helppoa noin vain tähdätä vain lyhyet pätkät auki olevaan toimipisteeseen ja mahdollisuus käyttää likaisia neuloja koskee. Tämä puolestaan aiheuttaa sairauksien (mm. HIV) leviämistä narkomaanien keskuudesta ja myös kalliita kustannuksia yhteiskunnalle myöhempien erikoissairaanhoidon kulujen kasvamisen merkeissä. Puhumattakaan nyt inhimillisistä kärsimyksistä.

Tosin näyttää siltä, että sote-uudistusta tehdään tällä hetkellä vain monikansallisten suuryritysten voitonmaksimointi mielessä. Pelkään pahoin, että siinä menossa huumeriippuvaisten hoitoon ei panostettaisi kunnolla. Heistä kun tuskin saa kunnolla kermaa kuorittua.

OlliKohonen
Vasemmistoliitto Oulu

Isä ja puoliso.

42-vuotias sairaanhoitaja ja FM viestinnästä. Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston 3. vpj, Oulun 1. varavaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Alue- ja kaupunginvaltuustoryhmän varapuheenjohtaja. Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu. Toivottavasti ihan OK tyyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu