Olli Kohonen Vasemmistoliittolainen Oulusta - juttua maakunnasta ja vähän koko maailmastakin

Psykiatrisen avohoidon puolustuspuheenvuoro

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina kritisoitu paljon mielenterveysongelmien avohoitoa. Puheenvuoroissa on nostettu esiin muun muassa Helsingin tragedia, jossa pitkään ja vakavasti sairastanut henkilö ajoi yhden ihmisen päältä kuolettavasti. Sinällään kaahaajan kaltaiset ihmiset, vaikeasti sairaat ihmiset, tarvitsisivat mitä todennäköisemmin psykiatrista laitoshoitoa. Laitospaikkojen tarpeen on nostanut esiin muun muassa Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Kari Ojala. Niitä tarvitsevat erityisesti vaikeasti psykoottiset potilaat, jotka ovat vaaraksi itselleen tai muille. Heille tahdonvastainen hoito on usein tarpeen reaaliteettien ollessa kadoksissa sairauden johdosta.

Mutta tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen ei ole - eikä saa olla - kovin helppoa. Eikä tahdonvastaiseen hoitoon voi määrätä määräämättömäksi aikaa. Siinä puututaan ihmisen perusoikeuksiin rajoittamalla ainakin hänen liikkumisen vapauttaan. On kuitenkin huomattava, että suuri osa mielenterveysongelmien kanssa kamppailevista ihmisistä eivät ole näin vaikealla tavalla psykoottisia, vaan he kärsivät esimerkiksi mielialaongelmista vai vaikka syömishäiriöistä. He ovat sairautensa johdosta usein vaarallisia vain itselleen.

Tosin vain harva psykoottisista ongelmistakaan kärsivien ihmisten oireista johtaa toisten ihmisten vahingoittamiseen. Usein psykoosisairauksissa ilmenee paljon ns. negatiivisia oireita, joissa tunteet latistuvat, puhe köyhtyy ja ihmiset muuttuvat kokonaisvaltaisen apaattisiksi. He tosin voivat olla sairautensa vuoksi vaarallisia itselleen, koska eivät välttämättä kykene itsenäisesti huolehtimaan edes yksinkertaisista perustarpeista kuten syömisestä tai vessassa käymisestä.

Keskeisintä mielenterveysongelmakentän pohdinnassa suhteen on havaita niiden kirjon moninaisuus. Skitsofreniaa sairastavan tilanne on toinen kuin esimerkiksi vakavan masennuksen kanssa kamppailevan. Hoitojen on oltava moninaisia. On myös erittäin tärkeää huomata, että avohoidon merkitys on kaikista puheista huolimatta kaikista keskeisin suurimmalle osalle kaikista mielenterveysongelmien kanssa painiville. Myös Suomen psykiatriyhdistyksen tavoite on, että psykiatrinen hoito tulisi järjestää ensisijaisesti avohoitona. Samaan hengenvetoon todetaan, että maahamme tulisi luoda matalan kynnyksen akuuttihoitoyksiköitä, joihin ei tarvitse erillistä lähetettä.

Psykiatriyhdistyksen linjaus on hyvä. Se on viety toteen jo Etelä-Karjalassa toimivassa Eksoten kuntayhtymässä, jossa tulokset ovat olleet hyviä niin potilaiden terveyden kuin taloudellisesta näkökulmasta. Siellä panostetaan erityisesti avohoitoon, jonka piiriin pääsee erittäin sujuvasti. Laitospaikat (joita tarvitaan varmasti jatkossakin vaikeissa tilanteissa) ovat vähentyneet, mutta juuri mielenterveys- ja päihdepalveluiden palveluiden käyttäjät ovat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Ja samaan aikaan esimerkiksi vuonna 2015 uutisoitiin Eksotessa vastentahtoisten toimenpiteiden määrän vähentyneen yli 90 prosentilla. Eksotessa on myös yhdistetty mielenterveys- ja päihdepalvelut, mikä on erityisen järkevää. On esimerkiksi monesti kovin hankalaa sanoa, kumpi on syy vai seuraus - viinaongelma vai masennus.

Avohoitoonkaan pääseminen ei keskimäärin ole mikään itsestäänselvyys Suomessa. Esimerkiksi Oulun kaupungissa kesäkuun lopussa ei ole ollut hoitotakuun ylittäviä tilanteita yli 23-vuotiaiden aikuisten osalta, mutta voi jonotus tuolloinkin kestää kuusi kuukautta. Valtavan pitkä aika, varsinkin kun mielenterveysongelmien setviminen tulisi aloittaa heti niiden ilmettyä, jotteivat ne kärjistyisi. Masennuksesta tai psykoottisista oireista ei pääse noin vain itsekseen, vaikka toki myös mielenterveysongelmien suhteen ihmisellä on vastuuta itsestään. Ja nuorempien aikuisten, nuorten ja lasten parista löytyy myös Oulusta hoitotakuuaikojen ylityksiä. Tämä on inhimillisesti äärimmäisen raskasta.

Monessa julkisessa puheenvuorossa kritisoidaan mieluusti avohoitoa. Mutta jos avohoitoon panostettaisiin enemmän ja sen piiriin pääsisi nopeammin, kaikki voittaisivat. Avohoidon usein kohtuuttomaltakin tuntuva kritisointi stigmatisoi helposti sen piirissä olevia ihmisiä. Myös ns. suuren yleisön parissa usein kuultu alentava puhe ”avohoitotapauksista” laskee avohoidon pisteitä.

Vaikka psykiatrisia sairaalaosastoja (jollaisella itsekin työskentelen) tarvitaan jatkossakin, eivät ne ole mitään maanpäällisiä taivaita, eivätkä mielenterveyden ongelmat ratkea niissä noin vain. Psykiatriset sairaalaosastot ovat turvasatamia, joiden tulisi olla lyhytaikaisia ratkaisuja ihmisen hoidon kannalta – toki vakavimmat tilanteet pois lukien. Mutta jykevätkään seinät eivät yksin juuri pois masennusta, skitsofreniasta puhumattakaan. Eikä tavoitteena missään nimessä saa olla, että mielenterveysongelmaiset ihmiset säilöttäisiin vain jonnekin, jossa he ovat poissa muiden silmistä ja mielestä. Heillä on oltava oikeus elää mahdollisimman täysipainoista ja ihmisarvoista elämää omissa kodeissaan.

Keskimäärin ihmiselle koti on paras paikka, jonne toki sinnekin voidaan järjestää mielenterveyden palveluita. Hesari uutisoi viime viikolla pääkaupunkiseudulla toimivasta liikkuvasta toiminnasta, jollaista on myös Oulussa. Tällaisia palveluita olisi syytä kehittää kaikkialla Suomessa, voivatpa kotikäynnit kuulua myös omaan työnkuvaani osastolla työskentelevänä sairaanhoitajana. Apu voidaan viedä tarvittaessa kotiin, jolloin voidaan myös seurata kotiinsa usein eristäytyneiden ihmisten vointia ennen sen dramaattista kärjistymistä.

Psykiatrisen hoidon pääpainotusten tulisi siis perustellusti olla avohoidossa, joka voi toteutua esimerkiksi erilaisten terapioiden, toiminnallisten ryhmien tai hoitaja- ja lääkäritapaamisten kautta. Tapaamisia voisi olla potilaan tilanteen tilanteen mukaan joko monta kertaa viikossa tai muutaman kerran vuodessa. On selvää, ettei avohoito ole aina toimiva ratkaisu, eikä sen tule tarkoittaa kliseistä esimerkkiä pilleripurkin varaanjättämisestä. Avohoidon ei siis tule tarkoittaa heitteillejättöä, vaan potilaan tilanteeseen räätälöitynä se toimii monesti erittäin hyvin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tulipahan mieleen lukiessani, että käsittelet psykiatriaan kuuluvana kokonaista mielenterveyden kenttää, mikä on valjastettu perinteisesti palvelemaan lähinnä skitsofreenis-psykoottisia tapauksia. Löytyisikö arvoituksen ratkaisu siis täältä, eli psykiatrian kulttuurinen lähestymiskulma "ongelmiin"? En selitä enempää... mieti itse.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Skitsofrenian sairastuvuus on n. 1% väestöstä eli Suomessa on noin 50.000 skitsofreenikkoa. Nyt yksi heistä sattui ajelemaan autolla ja tappamaan.

Hirveä hysteria yhdestä yksittäistapauksesta. Käytännössä psykiatrinen tahdosta riippumaton hoito on vapauden riistoa laillisesti. Kriminaalipotilaat on määrätty hoitoon "vapauttamiseen" asti rikoksen johdosta. Hoitojakso on normaalisti pidempi kuin vastaavan rikoksen vankeustuomio. "Normaalipotilaa"t on määrätty hoitoon tiettyjen edellytysten täyttyessä mutta ei kuitenkaan rikoksen johdosta. Kuinka monta vuotta pitäisi skitsofreenikoilta riistää vapautta että estettäisiin yksi henkirikos.

Hyvänä vertailukohtana asian merkittävyyteen voisi olla hoitovirheisiin kuolevien potilaiden määrä suomessa. Määrä laskettaneen sadoissa. Käytännössä lääkärit ja hoitajat tappavat virheinensä enemmän kuin psykoottiset vuodessa. Jos ihmiselämällä olisi oikeasti arvoa niin resurssit kannattaisi siirtää hoitovirheiden vähentämiseen, ei skitsofreenikkojen "varmuusvangitsemiseen".

Käyttäjän MarjaWolski kuva
Marja Wolski

Kysyisin kun näitä sairauksia nimetään, että onko skitsofrenia sama (vai eri) kuin bi-polaarinen oireyhtymä tai narsistinen luonnehäiriö?

(Sivumennen sanoen ns. menestyjiltähän näitä ominaisuuksia ei mitata.)

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Narsistinen luonnehäiriö on eri asia kuin skitsofrenia. Skitsofreniasta kärsii eniten sairas itse, narsismista sairaan läheiset.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Skitsofrenia on erittäin vakava mielenterveyden sairaus johon kuuluu pääoireena psykoottisuus. Psykoottisen ihmisen todellisuuden taju on hävinnyt tai alentunut merkittävästi. Henkilöt voivat kokea erilaisia harhoja (esim. kuulla ääniä), omaavat harhaluuloja (joku vainoaa häntä) ja harhakuvitelmia (luulee olevansa joku toinen henkilö tai vaikkapa Jumalan enkeli). Toimintakyvyn merkittävä alentuminen on ominaista psykoosista kärsivälle. Skitsofrenioita ja psykooseja on luokituksissa muutamia erilaisia. Skitsofreenikko tai psykoosia sairastava voi olla vaarallinen harhojensa takia jopa ulkopuolisille ihmisille mutta tämä on erittäin harvinaista. Lähiomaiset tai perheenjäsenet ovat yleensä skitsofreenikkojen väkivallan tekojen uhreja. Ensisijaisesti psykoottinen ihminen on vaarallinen itselleen koska ei pysty huolehtimaan raha-asioistaan, arki-askareistaan eikä välttämättä edes perushygieniastaan.

Bi-polaarinen oireyhtymällä taidat tarkoittaa maanis-depressiivisyyttä. Tämä on yksinkertaistetusti vakava mielenterveyden sairaus jossa henkilöllä vaihtelevat mania- ja masennus-jaksot. Hypomaaninen (maniaa edeltävä vaihe) tai maaninen ihminen käy "ylikierroksilla". Pahimmillaan hän "kohkaa" vuorokaudet ympäriinsä ja sotkee raha-asiansa, sosiaaliset suhteensa ja muutkin asiansa täysin. Maaninen ihminen voi "hallitsemattomasti" esimerkiki nostaa pikavippeja, ostaa tavaraa kämpän täyteen jne. Maniaa seuraa yleensä paha masennusjakso ja henkilö saattaa olla hyvinkin itsemurha-altis.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on yksi monista luokitelluista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuushäiriöisen ihmisen käyttäytyminen omaa tietynläisiä vääristyneitä piirteita ja toimintakaavoja jotka korostuvat sosiaalisessa kanssakäymisessa. Yleensä persoonallisuushäiriöiset ihmiset koetaan "hankaliksi" tai "vaikeiksi". Narsistisen ihmisen minä kuva on jollain tasolla vääristynyt ja on hyvin minä-keskeinen. Hän kokee olevansa kaiken keskipiste, korvaamaton ja muiden yläpuolella. Narsistit ovat esimerkiksi parisuhteissa pidemmän päälle hyvin kuormittavia toiselle parisuhteen osapuolelle. Skitsofreenikot tai maanis-depressiiviset voivat omata itse perussairauden lisäksi myös persoonallisuushäiriön. Käsittääkseni erilaiset persoonallisuushäiriöt ovat hyvin usein diagnisoitu vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset